torstai 18. toukokuuta 2017

Bridezillan uusi aluevaltaus!

Pesänrakennusvietti on vihdoin löytänyt tämän rouvan ja elämä raksamuijana voi alkaa! Mikään ei tietenkään mene niinkuin oppikirjoissa, joten jos toilailuja kiinnostaa seurata edelleen niin loikatkaa tänne:



Nähdään siellä!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Elätkö rakkaudettomassa parisuhteessa?

Siitäpä juttua #IHANROUVANA-blogin puolella! Rouvia voi seurata facessa, instassa ja pitäisi kai se bloggeriinkin tyrkätä!

 #IHANROUVANA

Tyrkätkääs ittenne sinne! Mulla on tännekin tulossa juttua vielä kunhan saan vaan aikaiseksi! Olisiko teillä jotain mistä haluaisitte kuulla nyt kun häät on juhlittu? Oisko kysymyspostaus mitään? Tän Rouvan pää lyö tyhjää!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Jos voisin muuttaa jotakin...

Nyt kun hääpäivästä on vierahtänyt tosiaan reilu kuukausi niin voi ihmismieli lämmöllä jo muistella koko päivää. Aika kun kultaa muistot. En tarkoita nyt, että päivä olisi ollut ihan paska ja kaikki mennyt päin persettä vaan sitä, että kun yritin kirjoittaa tätä juttua häiden jälkeisellä viikolla niin päässäni pyöri vain asiat joita olisin muuttanut tai tehnyt toisin. Näin kuukauden jälkeen en harmittele enää mitään.

Mitä mä sitten olisin muuttanut? Ensinnäkin olisin harjannut kiharat auki niinkuin kampaajalla sovittiin. Kaikessa hulinassa se vaan jäi. Kuten myös huulikiilto.  Meikkiin ja hiuksiin olin muutoin kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Koemeikissä ja kampauksessa mentiin vähän metsään.. koska mä en osannut oikein kertoa mitä halusin. Onneksi avasin suuni, koesetti uusittiin ja siitä tuli parempi kuin hyvä. Koska en harjannut kiharoita hääpukuliikkeessä auki (kuten oli sovittu) niin ne ajautuivatkin jo kirkossa yhteen ja asettuivat vähän eri tasoille, mutta mitä pienistä.

Hiukset ja meikki/ Jetta/Snazzy Lahti/Keskusta
Kun alttarilla itketti niin olisin itkenyt. Kirkon aikana hauskuutin itseäni pariin otteeseen painokelvottomilla jutuilla, jotta en olisi pilannut meikkiä.

"Äänet päässäni käski olla itkemättä"
Olisin valjastanut jonkun ottamaan kuvia kattauksesta ennen kuin vieraat pääsivät pöytiin. Itse otin kuvia kännykkäkameralla perjantaina, mutta lauantaina kuvaaja luonnollisesti ennätti paikalle vasta kun vieraat olivat jo paikoillaan. Tai myllänneet paikkansa. Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna on mukavaa, että noissakin kuvissa on elämisen jälkiä.


Lasivaasit ja pöytänumerot/ Paulan Juhlapalvelun Somistevuokraamo

En olisi surkutellut niin paljon sitä, että hääkakku ei ollut ihan sen näköinen mitä piti. Halusin kakun olevan korkea, valkoinen ja erilainen. Suunnittelupalaverissa käytiin tarkasti kakun ulkoasu läpi. Mausta hieman tingittiin, jotta saataisiin kakusta sellainen, että se kestäisi olla esillä koko päivän. Kun pääsimme hääpaikalle, etsin ensimmäisenä katseellani kakkua. Se oli pienempi kuin unelmissani (jonka kyllä sain tietää jo palaverissa) ja koristeet olivat erilaiset mitä olimme sopineet. 

Sokerimassa ja juhlapaikan lämmin sisäilma oli tehnyt kondiittorille ilmeisesti tepposet ja hän oli joutunut tekemään juhlapaikalla uudet koristeet kakkuun. Itseäni harmitti, mutta vieraat kehuivat kakkua kauniiksi. Ja kaunishan se oli. Kakku oli täytettyä porkkanakakkua ja meni kuin kuumille kiville. Ja olihan se hyvää! Tärkein osa kakkua oli kuitenkin jo mummon ja ukin 50-luvulla tanssituista häistä säästetty hääkakun koriste. Kun se löysi paikkansa kakun päälle ei millään muulla ollut väliä.



Mitähän muuta? Ei varmaan muuta... Äitikin sanoikin että päivä meni vähän turhan täydellisesti. En muista, että edes yhtään lasia olisi mennyt rikki. Kaikki oli tarkkaan suunniteltu, mutta kuitenkin löysästi aikataulutettu, kaasot olivat tilanteen tasalla eikä meidän tarvinnut puuttua mihinkään mitenkään. Eikä Sulho olisi kyllä tiennytkään miten puuttua. 

Se minua ihmettää miten nuo kaasot on nuin fressejä ja meikäläinen on kuin uitettu kissa. Ois pitäny harjata se tukka. 


Jos voisin muuttaa jotakin... niin en varmaan muuttaisi mitään. Päivä oli täydellinen, meidän näköinen. Meillä oli hauskaa, vierailla oli hauskaa. Jäljelle jäi pelkkiä hyviä muistoja. Toivottavasti ei tule dementia, että muistaa nämä kaikki jutut sitten kiikkustuolissakin. 

AINII! Oon kyllä vähän pettynyt siihen, että en ollut pahempi Bridezilla. Uskottavuus kärsii. Ja siihenkin oon pettynyt, että viime aikaset päivitykset on tosi lällyjä. Kannattaakin siis vilkaista #ihanrouvana-blogin puolelle. Siellä puhutaan menkoista.