lauantai 23. marraskuuta 2013

I'm The Crazy One

Syksy 2001. Olin 15-vuotias ja juuri eronnut poikakaverista, jonka kanssa taisin seukata huimat kaksi kuukautta. Jos sitäkään. 

Menimme Anttilan kemppariin ystävän kanssa tapaamaan sen poikakaveria. Poikakaverilla oli kaveri mukana... Kuka muukaan kuin Sulho. En muista, että kumpikaan olisi uskaltanut mitään toisilleen sanoa, mutta siitä kai se hurja rakkauden kipinä sitten syttyi...

Pari viikkoa myöhemmin olin menossa ystävän luo ja tekstasin Sulholle ujosti, että "No mitä mä nyt niille sanon?! Ollaanko me yhessä vai ei?"

Vastaukseksi sain "Ihan sama" ja tässä sitä nyt ollaan.


Jos saisin rahaa (sanotaan nyt vaikka vitosen) joka kerrasta kun olen kuullut lauseen "Ei noin nuorena alotetut suhteet koskaan kestä" tai "nuorena pitäisi mennä ja kokea" (yleensä vielä samassa lauseessa) minun ei varmaan tarvitsisi tehdä töitä... Ainakaan kuukauteen. Yleensä vastasin vain jotain epämääräistä muminaa, mutta näin jälkiviisaana olisi pitänyt haistattaa kaikille epäilijöille paskat. Ja miten ihmeessä se, että mä löysin Sulhon nuorena ryöstää minulta jotenkin parhaat nuoruusvuodet?! Ihmiset. Please.



Onhan tässä pitkässä seurustelusuhteessa ja siinä, että ollaan tavattu nuorena niin huonotkin puolet.

Esimerkiksi...


- Sulho tietää tasan tarkkaan millon väännän valeitkua. Ja kyllä, yritän käyttää tätä korttia usein jos en saa tahtoani läpi. Yleensä se kuitenkin toimii, siitäkin huolimatta että Sulho tietää sen feikiksi. (Tilanteessa vaan saan alkuun huudot "et jumalauta ala nyt vääntämään pakolla sitä itkua!" mutta alan silti.)

- Sulho osaa huiputtaa minut siivoamaan. Se pyytää, että "voisitko sä imuroida" ja luultavasti mä vastaan, että "en jaksa". Sulho nakkelee niskoja, heittäytyy dramaattiseksi ja tarttuu imurin varteen sekä luultavasti laukaisee jonkun ikivihreän lauseen kuten "mä joudun tekemään täällä kaikki hommat", josta mä raivostun ja käyn repimässä siltä sen imurin. Ja luultavasti siivoan myös keittiön. Ja pyyhin pölyt. 

- Edellä mainittu toimii myös koirien ulkoilutukseen. Ja nurmenleikkaamiseen. Ja ruuanlaittoon. 


- Sulholla on joku mystinen kuudes aisti millä se pystyy lukemaan mun ajatuksista mitä mä olen ostanut sille joulu tai synttärilahjaksi. 

Sulho tietää, että jos aikoo päästä lähtemään mun kanssa ajoissa yhtään minnekään niin kannattaa mennä 5 minuuttia ennen lähtöä istumaan autoon valmiiksi. (Se ajaa mut hulluuden partaalle, mutta kumma kyllä ollaan ajoissa kaikkialla.)




Onhan siinä hyviä puoliakin. Paljon. Ei kai tässä muuten häitä suunniteltaisi. Ja muuten, se tyttö ja sen poikakaveri joiden ansiosta tavattiin Sulhon kanssa on edelleen yhdessä. Ja menevät ensi kesänä naimisiin. (Että raikkaat syysterveiset vaan kaikille teinirakkaus-suhteiden epäilijöille!)

Peeäs, löysin potenttiaalisen (lue: täydellisen) häätanssi kappaleen. Turha urkkia - en kerro kuitenkaan mikä se on. Menen nyt kuuntelemaan sen puhki ja itkemään silmät päästäni.



6 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi todella osui hyvin minunkin elämääni: olen seurustellut 14-vuotiaasta saakka, ja minuakin on lähes kymmenen vuotisen yhteisen taipaleemme aikana ärsyttänyt ympärillä olevilta ihmisiltä kuullut kommentit kuinka nuoruus menee hukkaan, ja kuinka nyt jää paitsi jostain mahtavasta... En vaan ymmärrä. Tuo listasi suhteen huonoista puolista oli tosi hauska, ja tunnistin monesta kohdasta itseni...erityisesti tuo tekoitku, mitä juuri vasta eilenillalla yritin taas vääntää: toinen vaan nauroi vieressä katketakseen... Hmph.

    Kiitokset kivasta kirjoituksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Kiva kuulla että meitä muitakin "nuoria pareja" on :) mä aina ivmettelen nuita "nuoruus menee hukkaan"-kommentteja yhtä paljon... luuleeko ihmiset että kun teininä alkaa seurustelemaan niin on jotenkin kahlittu kotiin? Me ollaan ainakin menty ja rymytty, nikn kotimaassa kuin ulkomaillakin :) enkä todellakaan koe että jostain olisin jäänyt paitsi... enemmänkin oon tosi onnellisessa asemassa ku oon pennusta asti olla tuon yhen kanssa :)

      Nii tuokin välillä vaan naura ja sekös saa mut itkemään vaan kovempaa :')

      Poista
  2. Hahaaa, toi autoon meno! Tähän rinnastettavissa on asia mitä minä vihaan: oven edessä pojotus eteisessä kun puen ja koitan tehdä lähtöä, ja pahin: oven avaus rappukäytävään ja siinä _oven _raossa mun odotus!! aaarghhhhhh :DDD mut jee, oon kohta lukenu täältä kaikki :) -Riikka M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Riikka! Ja miehet. Pirullisia olentoja ku tuolleen psykologisesti meitä ohjailee!

      Poista
  3. Mäkin oon saanu kuunnella noita "nuoruus menee hukkaan" kommenteja kun saman kanssa ollu 14 vuotiaasta asti ja nyt juurikin tulee 7 vuotta ja juuri kihloihin menty :) Paljon on yhessä juostu ja tehty :) Välillä tulee juurikin se olo että oonkohan jääny jostain paitsi mutta oon ollu 7 vuotta onnellinen, eiks se oo se pääasia :)
    Tea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, se on se pääasia <3 Pidä kiinni siitä toisesta jos vaan itsellä on hyvä olla. Älä kuuntele muita! Muistan kyllä, että varsinkin siinä kahdenkympin rajapyykin kohdalla sai kuulla paljon (huonoja) neuvoja. Onneksi en kuunnellut.. muuten en olisi tässä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3