tiistai 19. elokuuta 2014

Tale Of The Wedding Dress

Kävin ensimmäisen kerran sovittamassa hääpukuja. Kävin toisen kerran sovittamassa hääpukuja. Tilasin hääpuvun. Jotenkin kaikki kävi vaan (liian) helposti.

Olin henkisesti valmistautunut vähintään puoli vuotta kestävään projektiin jossa koluttaisi läpi niin Lahden, Helsingin kuin Tampereenkin morsiuspukuliikkeet. Näin sieluni silmin kuinka avuliaat myyjättäret repivät takahuoneestaan hiuksia päästään. Ja kuinka kaasot muuttavat Siperiaan ja vaihtavat puhelinnumeronsa. Kaikkein kirkkaimpana mielessäni loisti kuitenkin se, ettei äitin kanssa päästäisi yhteisymmärrykseen puvusta.



Meillä tuppaa äitin kanssa olemaan hyvin erilainen maku, varsinkin minun vaatetukseni suhteen. Tarkemmin kun ajattelen niin meillä on muka äitin kanssa erilainen maku kaikesta. Silti meiltä löytyy molempien kotoa suunninpiirtein samat sisustukset ja saatan viedä äitini kaapista vaatteita. Ja äiti minun kaapistani. Kaiken kukkuraksi olemme jo pitkään käyttäneet samaa hajuvettä. Voi Sulho parka. Joskus se totesikin, että olisihan se ihan mukava jos tuoksuisit joltakin muulta joskus kuin äidiltäsi. Ollaan äitin kanssa vielä niin saman näköisiäkin, että Sulho pystyy anoppiaan katsomalla näkemään tulevan vaimonsa 23 vuoden päästä. Kui siistiä?!

#tb pari vuotta taakse päin <3

Äiti ihastui ensimmäiseen pukuun jota kokeilin. Itse ohitin sen jossain ihme sumussa ja iskin silmäni eri yksilöön. Mikään ei reilun tunnin sovittelun jälkeen kuitenkaan tuntunut juuri sille oikealle ja lähdin kotiin takki tyhjänä. Kotona selailin kuvia joita liikkeessä otettiin ja katsoin huuli pyöreänä mekkoa johon olin eniten ihastunut.

Hyi. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. Olisi pitänyt muuttaa sitä, tätä ja tuota. Eli ei. Katse kiinnittyi väkisin ensimmäiseen valokuvaan, ensimmäiseen mekkoon. MITEN MÄ EN OLLU TAJUNNU TÄTÄ?!


Palasin liikeeseen ystäväni/valmentajani Johannan kanssa viikkoa myöhemmin. Puin sen ensimmäisen mekon päälle ja tiesin että "this is it". En halunnut ottaa sitä pois päältä. Alkuperäistä ihastustani en halunnut enää edes sovittaa. Päätös oli tehty. Ja vielä sellainen mistä äitikin tykkäsi. Perfection. Äiti taitaa sittenkin olla aina oikeassa <3

Muistatteko lauseen "perun häät jos en mahdu koon 38 mekkoon"? Noh, näinhän nyt pääsi käymään, että mulle tilattiin puku koossa 44. Neljäkymmentäneljä. Kyllä. Sovitusmekko oli "pieni nelikymppinen" ja meni ihan mukavasti päälle. Vyötärössä olisi ollut vähän varaa ottaa poiskin, mutta ongelmaksi muodostui selkä. Salitreenit on ilmeisesti menneet perille, koska selkä on levinnyt ihan mukavasti. Onneksi Johanna oli sovituksessa mukana ja osasi arvioida mihin kropan kehitys kulkeutuu tässä tulevan vuoden aikana ja puvun koko arvioitiin sen perusteella. En halua alkaa hannaamaan salitreeneissä vaan sen takia, että puku saattaisi jäädä pieneksi. Enkä halua ottaa pientä pukua ja sitten todeta, että saumoja ei saakaan aukaistua tarpeeksi selän kohdalta. Enkä varsinkaan halua sitä selkäpersettä. Puku on siis kokoa 44 ja menen siinä naimisiin. Lohduttaudun sillä, että vyötärö toivottavasti vastaa kokoa 36/38.


Nyt vain odotellaan lokakuun puoliväliä ja pukua saapuvaksi. Suuri kiitos kaikesta Lahden Morsius- ja hääpukuliike Glamourille ja erityisesti Jennylle! Palvelu oli ensiluokkaista! Jenny kirjoittaa justsoglamourous-blogia ja suosittelen jokaista tulevaa morsianta lukemaan blogin alusta loppuun!


6 kommenttia:

  1. Hyvä Jennyt! Jennyt on parhaita!

    VastaaPoista
  2. Jenny on kyllä niin huippu! :) ja jos yhtään lohduttaa, niin nuo mekot on ns. Ompelijan kaavoilla ja mitoilla, eli vaikka kokolappu saattaa huimata päätä, niin ns normaaleja vaatekokoja se on se huomattavasti armottomampi mitoitus. Itsekin kun tein aikoinaan häämekkoa, niin todella hoikalle 36 koon tytölle mahtui koon 40 puku ja kaavat. Ei kovin mieltä ylentävää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tosiaan ollut hirmu mieltä ylentävää... mutta minkäs teet! :)

      Poista
  3. Sama. Puku löytyi ihan liian helposti ja myös ihan liian halvalla. Ei nyt ihan eka mitä sovitin, mutta se seuraava. Puku on täydellinen ja 70% alennuksessa, silti harmittaa etten päässyt sovittelukierroksille muihin liikkeisiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 70% alennus?! Mieletön tuuri! Vähän jäi kyllä harmittamaan että tämä puku "höösäys" jäi näin vähälle, mutta toisaalta en malta odottaa että pääsen hiplaamaan sitä ihka omaa pukua lokakuussa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3