keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lapseton, perheetön, onneton

"Eikö teidän pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa tehdä niitä lapsia?"
Ei.

"Ostitte omakotitalon puolikkaan ja menette naimisiin? No, teillehän on varmaan perheenlisäystä pian tulossa"
Ei.

"Häiden jälkeenhän sitä alkaa teidänkin perhe kasvaa."
Ei.

"Kyllä se teidän mieli vielä muuttuu"
Lyödäänkö rahasta vetoa?

"Sitten se vanhana kaduttaa kun ei tehnyt lapsia"
Voihan se olla. Voi myös kaduttaa moni muu juttu. Esimerkiksi se, että unohti viedä loton eräs lauantai ja olisi voinut voittaa tsiljardi euroa. 

"Tehän alatte olla kohta liian vanhoja saamaan lasta. Tiedättekö te mitä riskejä siinä on kun vanhoilla päivillä alkaa sitten lapsia tekemään?"
Keski-iässähän tässä melkein ollaan, kohta kolmessa kympissä. Kyllähän ne elämän suuret päätökset ja linjaukset on oltava tehtynä. Koska riskit.

"Katsoppas tätä vauvan kuvaa niin tulee sinullekin se vauvakuume"
Näytä vaan ja kerro kiitos lisää. Tunnen kuinka munasarjani kutistuvat rusinaksi.

"Pitäisihän teidän jo perhe perustaa"
Me ollaan kyllä jo perhe. 

... ja sokerina pohjalla:
"Jos teillä olisi omia lapsia niin kutsuisitte lapset häihinne"
Jaaaha. Kiva tietää.


Minulla ei koskaan ole ollut sellaista oloa, että haluaisin suuren perheen. Olen ainoa lapsi, ainoa lapsenlapsi ja tulen pienestä suvusta. En tiedä vaikuttaako se mitenkään siihen, etten ole mitenkään ihmeellisen lapsirakas. Jos oikealta minua kohti konttaa lapsi ja vasemmalta koira ei siinä ole kahta sanaa kumpaanko suuntaan hyökkäisin.


Älkää ymmärtäkö väärin: Minä en inhoa lapsia. Monet sanoo, että omat lapset on eri asia kuin muiden lapset. Omat lapset on kivempia. Minä taas luulen, että juuri muiden lapset on niitä kivempia. Rakastan kummipoikaani yli kaiken, enkä malta odottaa että hän kasvaa ja pääsen olemaan se huipputäti jonka luona meno on villiä ja jonka kanssa voi tehdä hurjia juttuja. Käydä leffassa, Lintsillä, ostamassa jotain mitä äiti on kieltänyt ja näinpoispäin. Saan olla mukana kaikessa kivassa. Kummin kulta tulee olemaan niin lellipentu <3

Rakkauspakkaus ja sininen smurffiraita

Se, mikä minua tässä hommassa riepoo on se, että ihmiset olettaa tietävänsä meidän elämästä enemmän kuin me itse. Neuvotaan, pädetään ja luetellaan totuuksina asioita jotka ei pidä paikkaansa. Tyrkytetään. Kerrotaan miten meidän pitäisi elää elämäämme ja miten meitä sitten kadutaan kun ei tehdä niinkuin muut olettavat meidän tekevän. Sanotaan, ettei me olla oikea perhe.

Me ollaan perhe, me ollaan onnellisia. Meillä on hyvä näin.


Ihmiset ei ehkä ymmärrä, että vaikka meidän tapauksessamme lapset on jätetty hankkimatta omasta halusta niin aina niin ei ole. Tämä maailma kun on niin epäoikeudenmukainen systeemi, että vaikka minkälaiselle narkinperkeleelle syntyy ei-haluttuja-vauvoja jatkuvasti, mutta niille jotka niitä eniten haluaa niitä ei vain kuulu. Tai mistä mekään sitä tiedetään - voihan olla että vaikka laitettaisi oikealta ja vasemmalta niin lasta ei kuuluisi.

Jos minun niskavillat jo nousee näin pirusti pystyyn niin voin vaan kuvitella miten kauhealta niistä pareista tuntuu, jotka eivät kovasta yrityksestä huolimatta tule raskaaksi ja joutuvat kuuntelemaan noita typeryyksiä mitä ihmiset suustaan päästelevät.

Mites tämä homma sitten liittyy häihin? Häät on kirvoittaneet tätä keskustelua erinäisissä kahvipöydissä vaikka ja kuinka. Kun menee naimisiin niin automaattisestihan sitä tehdään lapsia.  Ja paljon. Koitan psyykata itseäni siihen, että hääpäivänä osaisin asiallisesti vastailla vauvakyselyihin. Joita takuuvarmasti tulee. Meinasin kyllä, että nakkaan kaikki asian esille ottavat vieraat hankeen, mutta anoppi kielsi.


Onko siellä ruudun takana muita jotka joutuu kyseisen asian kanssa painimaan? Miten te kyselijöille vastaatte?



24 kommenttia:

  1. "Juu, juu, kakkonen on tulossa kun on tullakseen." :D Eli toisinsanoen ei vielä hyvään hetkeen. Sama naimisiinmenon kanssa. Ku teillä on jo lapsi niin kai te nyt olette menossa naimisiin. "Juu juu, sitte ku on rahaa." Eli ei vielä ihan hetkeen sitäkään. :D Mutta ei sitä loppua tarvi niille kertoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai se ei lopu siihen yhteen lapseen se kysely?! Voi hyväne päivä!!!

      Poista
  2. Mä oon pitkään paininut tämän ongelman kanssa. Kun sain töissä kuulla että olen "seuraavana listalla" kuka saa lapsia mulla paloi kääpä totaalisesti. Esimieheni tiesi asiasta etten lapsia halua ja en ehkä myöskään voi saada. Kirjoitin sähköpostin että minulta ei enää ikinä kysytä näitä asioita eikä vihjailla mitään. Silloin ymmärsivät. Suurin osa jotka tietää meidän valinnan kunnioittaa sitä valintaa. Se tuntuu hyvälle. ,jotkut on kysyny että miten voit olla varma, ja en mä sitä tiedä mutta sen tiedän etten kertaakaan elämäni aikana ole halunnut lasta taikka vaan ajatus enemmänkin ahdistaa. Minullakaan ei ole lapsia mitään vastaan,mutta se ei tarkoita etten itse niitä kaipaa elämääni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu välillä että puhuu kuuroille korville kun koittaa selittää asioita sadalta tuhannelta kantilta. Ja kun mikään selitys ei kelpaa... Selitys kaiken lisäksi on väärä sana. Ei meidän pitäisi joutua "selittelemään" kenellekkään mitään. Meidän elämä, meidän päätökset. Hyvä että sä keksit keinon katkaista siivet noilta jutuilta! <3

      Poista
  3. Samoilla linjoilla!
    Ainoa ero on, että minä ihan oikeasti inhoan lapsia.
    Ei, minulla ei ole edes kummilasta. Lisäksi olen kieltänyt veljeäni hankkimasta lapsia, koska en halua olla täti.
    Miehelläni on lapsi ja siinäkin on kestämistä. Meidän häihin lapsia tulee, juurikin miehen lapsen takia, mutta olen harkinnut niiden lukitsemista ullakolle.

    Ilmeisesti olen jotenkin niin ehdoton tämän asian kanssa, että minulta ei edes kysellä lapsista tai koska niitä tulee. Se vähän harmittaa, koska haluaisin ladata oikein tuutin täydeltä. Mutta ei.
    Ehkä nämä lähestyvät häät kirvoittavat sukulaisten kielenkannat ja pääsen vähän sohaisemaan.

    Eikä mieleni muutu. Minä olen jo kolmenkympin paremmalla puolella ja hankin itselleni maailman parhaan syntymäpäivälahjan. Suosittelen muillekin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahhahahha ihana Monika! Kielletään kaikilta lapsien hankkiminen! :DDD Ihana kun oot niin sinut tuon asian kanssa! Ei sulle tosiaankaan kukaan varmaan uskalla tulla ryttyilemään!

      Poista
  4. Mä kirjoitin tänne jo kertaalleen, mutta mun kilometrin mittainen kommenttini hävisi kuin tuhka tuuleen, tottakai !
    Ihmiset osaavat olla niin tahdittomia kysymystensä kanssa ettei tosikaan. Osaksi saattanee johtua siitä, että heillä tuntuu olevan suurella osalla se tietynlainen mielikuva idylliperheestä. Punainen tupa ja perunamaa, farmarivolvo, kultainennoutaja ja piha täynnä lapsia. Ei, ei, ei. Elämää ei myöskään voi käsikirjoittaa, ja suunnitelmat ja haaveet saattavat matkan varrella muuttua monesti. Tuo on myös niin surullisen totta, että kaikki eivät voi perheenlisäystä edes saada. Miltä tällaisista ihmistä tuntuu kun asiaa heiltä tivataan ja ihmetellään että miten teillä ei nyt vielä niitä lapsia jo ole, tai ole tulossa?
    Meiltä aikoinaan kyseltiin kihlojen jälkeen hääpäivästä, ei todellakaan tiedetty. Meille kihlaus merkitsi lupausta avioliitosta jonain päivänä, ja hääpäivä päätettiin parin vuoden päästä. Ei menty kiiltokuvaperheen kaavan mukaan, kun esikoinen meni ja syntyi avioliiton ulkopuolella, ennen papin aamenta. Oikeesti, meiltä kyseltiin jo ennen kun tytölle oli annettua nimeä, että onko mietitty toista. Useinhan sitä on heti vauvantekohommat mielessä kun pääset pois synnytyssalista! Nyt kun esikoinen on kahden, ja pappikin on sanonut aamenensa, niin voit varmaan kuvitella tätä kysymysryöppyä. Tai kun joskus en edes osannut vastata tuleeko meille toista lasta, haluammeko enempää lapsia. Hyvä kun ei tullut otsaan leimaa : EPÄNORMAALI.
    Juuri pari viikkoa sitten työpaikan taukohuoneessa työkaveri kysyi, että eikö meillä ole suunnitelmissa perheenlisäystä. Kun kyllähän nyt aina leikkikaverin toinen tarvitsee, ja kauhean suurta ikäeroa ei sovi olla. Niin no, toiselle lapselle on annettu "lupa tulla" puolisen vuotta sitten, mutta vielä ei näy. Hedelmöity tässä paineen alla sitten, saatana. :)

    Ja mitä tulee noihin kommentteihin lapsettomista häistä, niin me ollaan helmikuussa menossa häihin joihin ei ole lapsia kutsuttu, ja hääparilla itsellään on kaksi lasta. Että silleen :) Juhlia voi ilman lapsia, vanhemmatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni kun jaksoit kirjoittaa uudelleen! Voin vaan kuvitella tuon teidän kysymysvyöryn! Koita jaksaa <3

      Poista
  5. Joo, täälläkin kova utelu kaikilla käynnissä ja jopa painostus.. Ei oo tulossa eikä tule, yksinkertaista.

    VastaaPoista
  6. On meillekin ties mitä paremmin tietäviä ihmisiä osunut kohdalle... Isän uusi puoliso halusi joskus meidän siellä kyläillessä sanoa, että "mä niin tiedän, että sä olet sisaruksistani se ensimmäinen joka hankkii lapsia" ja sitten se vielä lisäsi (en tiedä miksi), että "ei siis välttämättä tuo poikaystäväsi kanssa". Ja poikaystävä, nyt tuleva aviomies oli siinä vieressä kuuloetäisyydellä. Lapsista en mene mitään lupaamaan, mutta mies pysyy, perkele... Vituttaa nuo tietämiset. Siskoni puoliso taas tiesi, että "teille taitaa olla tulossa perheenlisäystä", kun muutimme uuteen kotiin. Koti oli täsmälleen saman kokoinen kuin vanha. Meillä on häät tulossa ja olen jo hankkinut unelmien mekon. Meillä on suunnitteilla häämatka New Yorkiin. Miksi tietoisesti hankkisimme lasta tähän kaiken keskelle? Meillä on tilava kolmio kahden hengen ja yhden koiran perheelle, ja ihmiset kokevat meidän toisen makuuhuoneen jotenkin "ylimääräiseksi huoneeksi". Että siellä se muka odottelee lasta. Pöh, siellä on sulhasen digirummut. Ja farmariauton hankimme, että sulhanen saa kuskattua perinteisempää rumpusettiään keikoille ja että minä saan lastattua pienen koiramme turvallisesti autoon. Meidän elämä on tässä, vaikka ihmiset kuvittelevat meidän koko ajan valmistautuvan lasten tuloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me asutaan isosti kahdestaan (plus koirat) ja usein kuullaan miten mikäkin huone olisi hyvä lastenhuone ja miten rappuset voi olla hankalat "sitten lasten kanssa".... Juupajuu! Toi kommentti "ei siis välttämättä tuo poikaystäväsi kanssa" oli kyllä j ä r k k y !

      Poista
  7. Me ollaan onneksi aika hyvin säilytty lapsiuteluilta. Pelkäsin, että häissämme ei muusta puhutakaan, mutta yllätys oli mieluisa kun yksikään vieras ei kysynyt lapsista. Tähän vaikuttanee sekin, että sisaruksillamme on paljon lapsia, jolloin sukulaisiemme ympärillä pyörii lapsia. Varmasti ihmisten uteluihin vaikuttaa se, että edelleen kuitenkin moni ilmoittaa raskaudestaan suht pian häiden jälkeen. Minua aina välillä säälittää siskoni, joka on ollut kymmenen vuotta miesystävänsä kanssa yhdessä ja saa aina kuulla, mikseivät he ole naimisissa. On se kumma, miten ihmiset kokevat, että heillä on oikeus sanoa ihmisille miten naimisiin menon ja lapsien kanssa tulisi toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naimisiinmeno ja lapsenteko tuntuu olevan sellaisia asioita joita tuikituntentemattomat saa vapaasti pyöritellä... Huoh! Minäkin oon monesti kuullu miten neidän kannattaa miettiä naimisiin menoa kun ollaan niin kauan oltu jo yhdessä muutenkin. Mitvit?!

      Poista
  8. Niinpä niin. Odottakaas, kun se viesti on mennyt perille ja suku vihdoin lopettaa ne tivaamiset, kauhistelut ja kyselyt. Sitten onkin jo toisen luokan perheenjäsen ja pariskunta. Osa suvusta ei odota meiltä ikään kuin enää mitään. Meidän menemiset ja olemiset eivät kiinnosta ollenkaan, vaikka elämässä tapahtuu aika paljon. Heidän lähtöoletuksensa on vissiin se, että meidän elämä oli nyt sitten tässä ja loput vuodet ovat täysin turhia, koska me emme lisäänny. Meitä myös pidetään jotenkin lapsellisempina kuin ikäisiämme muita pariskuntia, joilla lapsia on, vaikka todellisuudessa heidän kuvionsa ja toimintatapansa eivät todellakaan ole aina kovin kypsiä. Meidän ikään kuin odotetaan kasvavan aikuisiksi ja SITTEN me haluamme niitä lapsia. Tekeekö se meistä jotenkin lapsellisempia, että ymmärrämme lapsen tuomat vaatimukset ja elämänmuutoksen ja tiedostamme, ettei meillä riittäisi resurssit ja HALU parhaan mahdollisen huolehpidon tarjoamiseen? Ei lasta tehdä huvin vuoksi tai koska niin "kuuluu" tehdä. Valitettavasti tätä on joidenkin vaikea käsittää.

    Vastaavasti on pakko todeta, että perhepiiristä löytyy myös ymmärrystä eli ei nyt ihan pelkkää shittiä saada niskaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset tuntuu olevan nykymaailmassa hyvän elämän mittari ja varsinkin määrittää aikuisuuden. Mikäs siinä - ollaan teinejä aina! En valita!

      Poista
  9. saattaahan ne sukulaiset kysellä lapsiasioista siellä häissä, mutta älä kuitenkaan heitä niitä hankeen;) ehkäpä sukulaiset ajattelee että kahden noin huipputyypin lapsista tulisi supersuloisia:) mutta vakavasti puhuen päätös on teidän ja siihen ei ole muilla mitään sanomista. Kunnioitetaan teidän päätöstä ja onneksi meillä on jo yksi maailman suloisin lapsenlapsi, joten ei paineita. Täydellinen pari ja täydellinen perhe, sitä te olette, rakkaudella Anoppi

    VastaaPoista
  10. Mulla ei oo koskaan ollut vauvakuumetta.. Tykkään kyllä touhuta kummityttöni ja suvun lasten kanssa mutta omia ei ole koskaan tehnyt mieli hankkia. Enkä tiedä että haluanko lapsia. Toki sen varmasti sitten tietää jos niitä alkaa haluta mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että se on enemmänkin sellainen yhteiskunnan paine että lapsia PITÄÄ hankkia kuin että itse haluaisi niitä. Ihmiset on kyllä urpoja tämän asian suhteen, pikkusiskoni lapsen ristiäisissä vauva tupattiin syliini, eikä siinä mitään - kyllä voin sitä pidellä, silmäniskujen kera "Tarttuu sullekin vauvakuume". Huoh. Ootteko tulleet ajatelleeksi ettei kaikki halua lapsia eikä niitä oo nykymaailmassa kenenkään pakko hankkia. Ja varmasti moni ajattelee että sitten seuraavaksi niitä lapsia kun on jo talo, vakityöt ja häät ensi kesänä. Plus että kolmenkympin rajapyykki lähestyy. Me ei olla tehty mitään päätöksiä tämän asian suhteen ja tässä vaiheessa ajatellaan niin että "sitten joskus". Toki tämänkin asian näkee sitten eri tavalla jos niitä lapsia alkaa haluta mutta nyt tuntuu siltä ettei olla ainakaan vielä valmiita luopumaan siitä että voidaan mennä ja tulla vapaasti, lähteä salille, ulos syömään tai mihin nyt ikinä sen kummemmin miettimättä silloin kun halutaan. Samaten jos jossain kaupassa/ravintolassa tai missä vaan joku pieni lapsi huutaa kurkku suorana ja kiukuttelee meille tulee sellainen fiilis että onneks ei oo tuollaista mukana. Ihan vertauksen vuoksi, ollaan mietitty koiran hankkimista mutta se on toistaiseksi jäänyt koska tuntuu että se joutuisi olemaan ihan liikaa yksin kun päivät on töissä ja iltaisin harrastuksissa. Eli kun tuntuu että koira sitoo liikaa niin ei lastenkaan aika ei varmasti oo ainakaan vielä.

    VastaaPoista
  11. Samoja ajatuksia on täälläkin päässä. Lapsia vastaan ei mitään ole ja muut saa niitä minun puolesta tehdä niin paljon ku vehkeet kestää. Me vaan halutaan mennä, tehdä, matkustaa... Halutaan että on aikaa ja rahaa itselle. Ja koirille. Mulla on vahva tunne siitä että hyvin tämä elämä menee - pitää vaan tehdä omia päätöksiä eikä elää muiden mielipiteiden mukaan :)

    VastaaPoista
  12. Nostan hattua sulle Niina. Erittäin rohkea mielipide, ja NIIIIIN totta. Yleinen mielipide tuntuu olevan se, että jos ei ole lapsia, niin ei ole elämää. Rohkenen luulla, että asia vois olla pikemminkin toisinpäin..
    Niitä lapsi-kyselyitä sataa niskaan joka suusta; Miksi ette tee? Pitäis olla jo, tekin ootte jo niin "vanhoja". Tai saatika sit ne ihme oletukset, että sitä oltais jo parasta aikaa ja koko ajan raskaana. Parhaimmat ovat tulleet jo mahaakin taputtelemaan, kun Pms:ät pistää mahan potkupalloksi. Siinä on ollut tapposyyte jo melko lähellä.
    Meillä lapsettomana olo ei ole oma valinta. Tietäisitpä ne kommentit, mitä tyypit suustaan päästelee, kun vastaatkin rehellisesti lapsikyselyihin. Melko paksua paskaa, sanon mä.
    Se on valitettava tosiasia, että monella se lapsen saanti näkyy vaikuttavan ihan yleisiin käyttäytymissääntöihin. Kun on omia pentuja, on toisen lapsettomana oloa oikeus ja oikeastaan ihan jo suoranainen elämäntehtävä syynätä ja arvostella. Se on niin vaikeaa tajuta, että ihan ilman lapsiakin on oikeastikin mahdollista olla hyvä ja onnellinen elämä.
    Pidä kiinni mielipiteistäsi, ja oikeudestasi tehdä elämästäsi juuri sinun itsesi näköinen, oot ihana just tuollaisena ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tuohon nyt voisi muuta sanoa kuin ❤.

      Poista
  13. Meiltä ei ole kukaan udellut lapsista, kun ovat kuulleet häistämme. Se taasen johtuu siitä, että asiat on keskusteltu jo aikoja sitten selviksi; kaikki läheiseni tietävät, etten lapsia tahdo, varsinkaan biologisesti omia (sitä paitsi raskaus ei ole minulle mahdollinen pysyväv kovan kipulääkityksen vuoksi) ja miehellä on jo kouluikäinen lapsi edellisestä liitosta. Kaikki ovat pitäneet meitä perheenä jo pitkään, ihan ilman yhteisiä lapsia. Minulle riittää poika, joka asuu välillä luonamme ja ns. työlapseni. Meidän on hyvä näin enkä ole pahemmin joutunut asiasta vänkäämään koskaan. Hieman yksi läheinen kakisteli, kun kuuli mieheni olevan menossa kesällä vasektomiaan, mutta asia puhuttiin halki, poikki ja pinoon.

    Ja lopulta, eihän teidän/meidän valinnat kuulu p****n vertaa muille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen. Ihanaa kun teilläkin on selvät sävelet! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi <3