maanantai 29. joulukuuta 2014

Rakkauskirjeitä Kaasoille

En nyt kyllä yhtään tiedä mitä mieltä tytöt on siitä, että kirjoitan niistä tänne. Kaasot kuitenkin on melko merkittävä osa tätä koko hommaa. Nämä tytöt on melko merkittävä osa mun koko elämää. 


Riikka. Voi Riikka. Riikan kanssa tavattiin yli kymmenen vuotta sitten. Myytiin kilpaa puhelinliittymiä riistofirmassa ja saatiin lopulta potkut samalla viikolla. Oltiin niille liian hyviä, oikeesti. Istuttiin työttöminä Amarillossa pitkillä lounailla ja shoppailtiin. Hulluteltiin ja puhuttiin vakavia. Huudatettiin autoradioista Stellaa ja laulettiin äänet käheiksi. Istuttiin ikkuna auki saunassa tuntikausia. Yksi elämäni hienoimmista päivistä oli kun Riikka pyysi minua poikansa kummiksi. Me on juhlittu yhdessä, surtu yhdessä. Istuttu mökkilaiturilla hiljaa. Katsottu Kumman kaa-jaksot läpi satoja kertoja. On naurettu ja riidelty, mutta ikinä ei ole tarvinnut pelätä sanojaan ja etteikö toinen olisi siinä.  Kiitos siitä, Tiuhtiseni <3

Meistä ei ole edustavampaa kuvaa. Etsin. Tunnin.

Leena. Oih, Leena. Minä sanon aina että on tunnettu tarhasta asti. Leena korjaa aina että eskarista. Ollaan asuttu naapureina, koluttu ala-asteet ja ylä-asteet rinnakkain, pyöritty penskoina samoissa harrastuksissa. Leena on aina ollut mun elämässä - en muista muuta. Me on koettu teinidraamat yhdessä, itketty poikia ja elämää. Kuunneltu Kaksiota ja lantrattu Green cat:ia Spriteen. Juotu ilmaiseksi baareissa, ihmetelty aamulla miten on päästy kotiin.  Kuljettu lumisateessa hiljaa rinnakkain ja tiedetty ettei sanoja tarvita. Meidän polut on eronneet toisistaan, hetkeksi tai toviksi, mutta aina on tiennyt että toinen on ja pysyy eikä ystävyys karkaa minnekään. Saan kiittää Sulhosta Leenaa. Ilman sitä ja meitä mulla ei olisi tuota yhtä. Eli mulla ei olisi mitään. Kiitos siitä Lelluseni <3

Lellun eka (double) selfie, Yleensä tuo kaunokainen pötkii kameraa karkuun. En tajua miksi. 

Marjukka. Mallunen. Meidän tarina alkoi työpaikan kahvihuoneesta, samanlaisten eväsrasioiten ympäriltä. Puhuttiin salihommista ja ruokien punnitsemisesta. Eikä aikaakaan kun istuttiin lounaalla aina yhdessä. Sovittiin, että lähdetään yhdessä keväällä Helsinkiin katsomaan fitnesskisoja. Siitä on nyt puolitoista vuotta. Kisojen jälkeen maattiin hotellihuoneessa, syötiin sipsejä ja piereskeltiin. Tulomatkalla sammuin krapuloissani apukuskin paikalle. Siitä se lähti. On rymytty festareilla, on liukasteltu baarista kotiin. Piiskattu toisiamme salilla, tuettu dieeteillä ja käyty salassa mäkkärillä. Puhuttu puhelimessa tunteja vaikka vasta erottiin. Sanoitettu biisejä uudelleen, laulettu täysillä ja naurettu vedet silmissä. Mallu on mun ensimmäinen ystävä täällä uudessa kotikaupungissa. Ei kaveri, eikä tuttu vaan Ystävä. En olisi ilman Mallua kotiutunut tänne koskaan. Mallu teki Lahdesta siedettävän paikan elää. Kiitos siitä Penska <3

Hymytyttö, räpsyripsi <3

Minua on siunattu monilla ihanilla ystävillä. Kaasojen lisäksi voisin kirjoittaa kymmenelle muulle samanlaiset rakkauskirjeet. Olette rakkaita kaikki. Tiedän olevani onnekas. 

2 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihana postaus! <3 Tulin tästä hyvälle mielelle. Kiitos.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3