torstai 5. maaliskuuta 2015

Meijän häät osa 4: Kirkko

Mun mielikuvat kirkosta on melko hatarat. Näin jälkeenpäin ymmärrän miksi ihmiset kuvaavat häävideoita...

Muistan kun iskä tuli takahuoneeseen hakemaan minua. Äitikin paukkasi paikalle ja meinasin itkeä ensimmäistä kertaa. Ajattelin, ettei saa sotkea meikkiä.

Muistan kuinka polvet meinasi pettää alta kun Prinsessa Ruususen häämarssi pärähti soimaan. Koko matkan alttarille tuijotin Sulhoa, koska tiesin ettei se itkisi kuitenkaan. Olin ihan varma, että minun puolella kirkkoa kaikki kaverit vollaisi (niinkuin tekivätkin) ja mun hanat aukeaisi jos näkisin yhdenkin itkevän. Muistan kuinka Sulho puristi tiukasti mua kylkeään vasten. Se kertoi jälkeen päin, että tunsi kuinka mun jalat tärisi vielä alttarillakin.




Muistan, että pappi puhui kauniisti. Ja hauskasti. Tosi meidän tyylisesti. Kertoi kuinka tavattiin Anttilan kempparissa ja kuinka Sulho vastasi "seukataanko?" kysymykseeni "ihan sama". Kertoi miten ollaan kasvettu yhteen ja kuinka rakastetaan meidän koiria. Kertoi, kuinka meidän kodin ovet on aina auki ystäville. Kertoi, kuinka halutaan nähdä maailmaa.



Ystävä luki raamatun kohdan, jonka toinen ystävä oli auttanut valitsemaan. Se meni näin:

Kaksin on parempi kuin yksin,
sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.
Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan,
mutta voi yksinäistä, joka kaatuu --
häntä auttamassa ei ole ketään.
 Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla
lämmin,
mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?
Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.
Saarnaajan kirja 4:9-12



Tahdottiin, vaihdettiin sormuksia ja suudeltiin. Ystävä lauloi "Jotain jää"-nimisen laulun (Kaksipäisen kotkan varjossa elokuvasta), nieleskelin kyyneliä ja puristin Sulhoa kädestä.



Kaikki yksityiskohdat on sekoittuneet päässä mössöksi. En muista mitä tapahtui missäkin järjestyksessä, mutta ei se haittaa. Muistan vielä sen tunteen kun kanttori aukaisi hanat, soitti täysillä Mendelssonia ja mä olin tosi onnellinen.






(Tulipas siirappista. Anteeksi. Lupaan korjata asian lähiaikoina!)

16 kommenttia:

  1. Paljon Onnea teille! Ompa teillä ollu muuten kaunis kirkko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirkko on Joutjärven kirkko Lahdessa :)

      Poista
  2. Itkin silloin ja itkin nyt, onnenkyyneleitä. Ah <3

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Ja tuo raamatunkohta on tosi nätti enkä oo kuullut aiemmin, oon kovasti miettinyt että millä voisi korvata sen 1. korinttolaiskirjeen joka luetaan ihan joka häissä. Tuo menee kyllä vakavasti harkintaan! Ja täällä ainakin odotetaan lisää siirappia ja hääjuttuja, antaa tulla vaan :) Meinasin jo pakahtua uteliaisuudesta tuon sun edellisen postauksen luettuani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin tuosta raamatun kohdasta tosi paljon! Eikä pappikaan muistanut että olisi häissä aiemmin kuullut :) ...haluttiin nimenomaan "jotain uutta" :)

      Poista
  4. Joo älä vaan lopeta näitä, lisää odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän näitä purkuja tässä pikkuhiljaa tipu eetteriin ;)

      Poista
  5. Tää osuus saakin olla siirappisesti kirjoitettu (; Ihanaa! <3

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. se oli! Ystävä lauloi sen vielä ilman säestystä <3

      Poista
  7. Toi raamatunkohta <3 Oliko teillä jotain muita vaihtoehtoja joita pyörittelitte ennen häitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli ensimmäinen mitä ystäväni ehdotti enkä enää pyytänytkään ehdottamaan mitään muuta :)

      Poista
  8. Kauhee kun nousee tippa linssiin tätä lukiessa ja miettiessä, millaiset omat fiilikset tulee elokuussa olemaan... Jännää ja ihanaa... Suuri kiitos sinulle kirjoituksistasi <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3