lauantai 31. tammikuuta 2015

Lopunajan merkkejä ilmassa

How To Be A Bridezillaa voit seurata myös Facebookin kautta! Tänne siis!

Täällä siis hyvin vakavasti harkitaan, että kaikki sininen heitetään mäkeen. Kyllä. Ja pinkkiä tilalle. Just näin. Minä - joka ihan oikeasti en tykkää pinkistä. Meinasin kirjoittaa, että inhoan, mutta inhoaminen on ehkä vähän liian raju termi. Mä inhoan esimerkiksi ruuan maiskuttamista. Ja maitoa. Sitä mä inhoan tosi paljon. Pinkistä mä en vaan tykkää, mä siedän sitä. Miks ihmeessä mä haluan työntää sitä mun hääpäivään? En tajua. 

Kahtokee nyt miten nättiä!

Tilasin toissa yönä kaasoille uudet mekot. Nyt jännätään että a)ennättääkö ne tulle ajoissa b)mahtuuko ne tytöille päälle ja c)onko ne ylipäätään kauniit. Mekot oli superedulliset, mutta jouduin tilaamaan koot sokkona ja pienestä valikoimasta joten kädet on nyt kyynerpäitämyöten ristissä että noiden kaasojen muhkeat rintamukset mahtuu niihin sisälle. Ainahan on jeesusteippi. Ja ainahan meillä on ne alkuperäiset mekot.  

Että semmoset!

Mä en ole meidän perheessä ainoa johon tämä viime hetken "muutan kaikki minkä voin"-paniikki on tarttunut. Sulho ehdotteli eilen, että sittenkin ostettaisin sille uusi puku. Joopa joo. Just nyt kun vuokrapuku on maksettu. Niimpä tietysti. Ei tule tapahtumaan. Naisetko muka ainoastaan muuttaa mieltään?!


Värimaailman ja kaasojen mekkojen lisäksi olen alkanut epäilemään kampaustani. Osittain auki? hiukset eteen vai taakse? Kiinni? Nutturalle? Mun päässä juoksee sellainen pikkunen hamsteri jatkuvaa ympyrää ja rallattaa. Taukoamatta. Varsinkin silloin kun pitäisi nukkua. 

"Rannekoru. Kaulakoru? Tuleekohan ihottumaa? Ehkä ei tule. Ihottumaa! Ne ruokavaliot pitopalveluun! Pitopalvelu! En oo ostanu kertakäyttöastioita! Pitikö mun ostaa muuta? Se RANNEKORU! Ja kaasojen korut! Kanttori! En oo saanu kanttoria kiinni! NUOHOOJA. Channing Tatum. Pitäiskö vähän käydä Pinterestissä? ...Pitäiskö sittenkin miettiä sitä pinkkiä vielä?" 
Että semmosta. 



Yritän tässä ensi viikon aikana ennättää hakata teille vähän kaikkia DIY juttuja varastoon hääviikkoa varten! Hääviikolle mulla on teille ainakin yks mukava ylläri tiedossa! Eritoten lahtelaiset morsiot olkaa kuulolla!

Miten muut? Tuleeko sellasia oloja että kaikki jo hankitut häätavarat vois polttaa roviolla ja aloittaa alusta?

torstai 29. tammikuuta 2015

Pikakuulumiset!

Muistuttelisin vielä teitä kaikkia, että Vuoden Hääblogi 2015-äänestys päättyy sunnuntaina 1.2 eli vielä ennätätte vaikuttaa ( siis siihen, että minä voitan sen). KIIREESTI SIIS TÄNNE ja klikkailemaan hääblogiperheen musta lammas voittoon!



Kävin tänään muuten sovittelemassa hääpukuani... Glamour oli muuttanut Lahdessa Aleksanterinkadulle ja voi että tytöt on loihtineet sinne ihanan putiikin! Siellä oli myös iiihania uusia mekkoja mitä oli pakko päästä hypläämään. Hieman kävi mielessä, että pitäisikö kuitenkin vielä sovittaa yhtä kaunokaista. En sovittanut. Halasin sitä vain. Tosi tiukasti. Oma mekko mietityttää, mutta kai se hieman kuuluu tähän prosessiin. ... Eikö niin? 


Ainiin! Ja sain töitä! Päivätöitä! Se on tällä (hoito)alalla melkein ku lottovoitto!

Ryan on musta ylpee <3


...ja sanoinko jo että mua sais niinku äänestää? En tainnu sanoo... TÄSTÄPÄ UURNILLE SIIS!!! (Lupaan lopettaa tällä asialla riivaamisen, mutta toisaalta olen verisesti loukkaantunut ja ikuisesti katkera jos en voita. Ja lopetan blogin. Siihen paikkaan.)

lauantai 24. tammikuuta 2015

Se yksi ja ainoa

Olen saanut paljon kiitosta siitä, että blogi ei ole täynnä vaaleanpunaista hattarahöttöhääunelmaa, pastellisävyjä, photobootheja ja  karkkibuffia. Ja rakkautta. "Ihana kun se sun blogi ei oo täynnä rakkautta". Pisti miettimään. Hääblogi ilman rakkautta? Inspiroi kirjoittamaan. Nyt sitä tulee. Rakkautta.

Kai siitä jokainen pikkutyttö haaveilee. Rakkaudesta. Pieneen ikään minäkin ennätin haihatella vaikka minkälaisen perään, mutta jotenkin sitä vaan tiesi, kun se oikea osui kohdalle. Tuli sellainen hupsu olo. Muistan ajatelleeni, että tätä ei minulta kukaan ota koskaan pois. Ei kukaan. 

Mietin, että mitäköhän muut ajattelee ja miten mun perhe reagoi. Pidin rakastani piilossa, paljastin sen vain lähimmille. Perhe hyväksyi rakkaani epäilyksistäni huolimatta heti, mutta äitin hyväksynnän jälkeen olin selkeästi huojentunut. Äiti sanoi, että oli mieltänyt kaiken ihan erilaiseksi kuvien perusteella. Kieltämättä rakkaani - olet luonnossa paljon ihanampi.

Pakko myöntää, että ajoittain vertaan rakastani muihin. Muiden ihmisten sydämen valittuihin. Tiedän - ei pitäisi. Mietin sitäkin, että pystynkö oikeasti sitoutumaan vaan yhteen ja ainoaan. Epäilyksen hetkenä toisesta näkee vaan ne huonot puolet. Virheet. Toinen voisi olla isompi, tummempi, vaaleampi, näyttävämpi... Onko tämä nyt sitä tyytymistä? Haluanko mä oikeasti juuri tätä?

Sitten, mä huomaan, että ollaan kotona kahdestaan, ihan lähekkäin ja mä en saa silmiäni siitä irti. Muiden mielipiteillä ei ole väliä - ollaan vaan täydellisiä toisillemme. Se on mulle se yksi ja ainoa. Aina. 










Saanko esitellä: Se yksi ja ainoa. Rakkaani. Se oikea. Vihkisormukseni.


...Sulholle on sitten ihan omat kutsuma- ja hellittelynimet...


Ps. Jos haluatte lukea minun ja sulhon rakkaustarinan niin se löytyy TÄÄLTÄ NÄIN ... Miks mä kirjoittaisin saman asian kahdesti? ;)



Sormus Laatukorun Lahden liikkeeltä! Suuri kiitos tytöille (ennen kaikkea Railille) ihanasta asiakaspalvelusta!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kakka on vakava asia

Kakkatietämykselläni päteminen ärsytti varmaan universumia siinä määrin, että se päätti langettaa noroviruksen perkeleen niskaani. Noro oli varmaan joku maailman kaikkeuden hullun hauska tapa muistuttaa minua siitä, että tämäkin Bridezilla on tavan kuolevainen niin kuin kaikki te muutkin. Siellä se universumi tsiigaili, että "siellä on taas yksi käsidesin suurkuluttaja - laitetaanpa uskoa vähän koetukselle". Ja kyllä laitettiin ja huolella. Nauha katkeaa päästä keskiviikko aamun kohdalla ja palailee pätkittäin torstain puolella. Viimeisillä voimilla olin ymmärtänyt raahautua vierashuoneeseen ja linnoittautua sinne. Ja siellä olin. Tämän aamuyön tunteihin saakka. Hyhhyh.

Sain eilen soitettua ystävälle ja soperrettua, että "oon norossa". Voivottelujen sijaan sain kuulla miten hienoo se on! Kato ei tarvii nyt stressata mistää häädieeteistä kun luonto hoitaa homman! Ja ruokahalukin menee hyvällä tuurilla viikoiksi! Jee. Hyvät neuvot kalliit ja hädässä ystävä tunnetaan! Totta kyllä joka sana! Hehkutin (eli huusin ilosta) Sulhollekin eilen, että kato kui laiiiiiha mä oon! Kattoi mua vähän naama kurtussa ja totesi "aha". Oisiko voinut johtua mun muuten ei niin hehkeästä  ulkokuoresta. Mun hoikistunut ulkomuotoni ei selkeästikään herättänyt siinä haluttuja tuntemuksia. 


Meillä siis lyötiin kotona heti päälle CODE RED kun tauti antoi itsestään merkkejä. Näin tehdään meillä aina kun minä kannan töistä kotiin jonkun kulkutaudin.  Kun varoitusvalot vilkkuu ja pillit (meinasin kirjoittaa pillut  ja nauratti) huutaa niin minä linnoittaudun kolmannen kerroksemme itäsiipeen eli vierashuoneeseen ja mulle pyhitetään myös oma vessa. Just in case. Tämmöisen herkästi tarttuvat taudin kanssa tehdään vielä niin, etten mä oikeasti laskeudu alas täältä ylhäisestä yksinäisyydestäni. Sulho tuo tasaisin väliajoin mulle tuohon rappusten yläpäähän syötävää (tässä tapauksessa juotavaa) ja painuu itse kellariin man caveensa. Tämän systeemin ansioista ollaan saatu pidettyä noro ja influenssa epidemiat ennenkin kurissa meidän perheessä. Kesällä kun mulla oli viiden viikon äänihuulien tulehdus ja ei yhtään jaksettu eristää ketään mihinkään niin Sulho sairasti kaksi eri angiinaa. Kyllä. Kaksi. Never again. 

Rappujen päään ilmestynyt mehukuljetus
Yritin pieruhöyryistä huolimatta olla vielä ekstratarkempi, koska Sulholla alkaa tänään polttarit. Kyllä. Ja Sulho uhkasi että häät perutaan jos se saa minulta jonkun taudin ja missaa polttarinsa. Täysin hyväksyttävä syy. Hyvävointisena se vielä tänä aamuna töihin lähti, eli sormet ja varpaat ristiin että noro ei ole hypännyt siihen... Tai että se ei oireilisi ennen sunnuntaita. 

Tyttöjä ärsyttää kun ei pääse sänkyyn ja viereen.
Nyt kuitenkin elämä voittaa vaikka ruoka ei maistukkaan. Mutta sehän oli vaan hyvä, eikö niin? Pääsin jo suihkuun ja koirien kanssa vähän ulos. Hampaatkin varmaan vois pestä? 

En tiedä onko kaksi päiväisellä norovirusvierailulla mitään sen kanssa tekemistä, että täällä käydään  kaiken lisäksi nyt pikkasen herkillä. Kurkkua kuristaa, sydän hakkaa ja kylmä hiki on koko ajan päällä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta se iski. Paniikki. Hääpaniikki. Tästä sai osansa niin kaasot kuin bestmankin. Mielessä vilistää kaikki tekemättömät työt ja aikaa on vain kolme viikkoa. Päivittelin Häiden muistilistaa eikä se nyt oikeastaan niin pahalta sitten näytäkään. Pieniä hankintoja ja muutamia tapaamisia. Kyllä se tästä. Eikö niin? Joohan? Luvatkaa. Pliis. 

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Osa 2!

Ettei teille olisi tullut Morsianmiitti ähkyä niin päätin jakaa päivityksen kahteen osaan. Ja musta tuntuu, että Snazzyn tytöt ja niiden (erityisesti Jetan) pitkät lehmän hermot tarvitsee ihan oman postauksen.

Pöllin tämän Sanzzyn fb-sivuilta koska itse en ennättänyt esimerkiksi ruokia kuvaamaan kunnolla morsianmiitissä. Koska nälkä. Oli muuten HYVÄÄ.

Lahden keskustan Snazzyn likat ovat siis vastuussa meikäläisen häälookista ja luonnollisesti valikoituivat kertomaan miittiin hääkampauksista, meikeistä, kynsistä, ripsistä, vahauksista, suihkurusketuksista... Sanot vaan mitä haluat ja tytöt kyllä hoitaa. Myös kulmakarvojen pidennykset. Oikeesti. Kyllä. Termi ei ehkä ole oikea, mutta siellä kuule loihditaan sulle niistä sun teiniaikojen raiskaamista, puolikaljuista säälittävyyksistä, tuuheat ja ihanat yksilöt. Kyllä vaan. Kas näi:




ASIAAN! Kaikki morsiamet on erilaisia. Kaikkien hiukset on vähän erilaisia. Iho on erilainen. Kannattaa siis hyvissä ajoin mennä kauneudenhoidon ammattilaisten pakeille. Varsinkin jos on edellä mainittujen asioiden kanssa ongelmia. Mulla ongelmia on lähinnä henkisellä puolella ja tytöt on tottuneetkin siihen, että harvase viikko (lue: päivä) soitan sinne. Enää en edes itseäni kunnolla esittele vaan puhelut menee kutakuinkin näin:  

Snazzy Lahti Keskusta, Tiina puhelimessa.
Niina tässä moi, onko Jetta töissä?
Ei se just nyt ole, jätänkö viestiä niin se soittaa sulle huomenna?
Joo jätä vaan! Kiitti, moikka!
Moikka!

Ja Jetta soittaa mulle seuraavana päivänä ja käydään sadannen tuhannen kerran läpi mun jatkojen ompelut, koemeikkiajat ja kampausmallit. Kylläpä kyllä. Että silleen. Tiedostan olevani melko raskas asiakas, mutta mielummin varmistan asiat satatuhatta kertaa ja annan palautetta suoraan tytöille kuin että antaisin tehdä itselle-ei-niin-mieluisan-kokonaisuuden  ja sitten nurisisin selän takana tai kirjoittaisin valitus ja vittuiluvyöryn tänne blogiin. Lisäksi kun puhuu asioista suoraan niin säästää kaikilta aikaa ja vaivaa. Ei siinä ole mitään järkeä, että tuijotat esimerkiksi kynsiesi laittoa kolmatta tuntia ja sit kun ne on valmiit niin matkalla kotiisi potkit naapurin pihatontut paskaksi silkasta vitutuksesta vaikka tiesit jo ensimmäisen puolen tunnin aikana että sävy on kaksi astetta liian tumma. Siinä iltapuhteina sulhasesi jänkkää ne kynnet sulta pihdeillä irti ja menet ja maksat uusista kynsistä jälleen maltaita. Kun olisit vaan aukaissut suusi ajoissa. Niin. Siinä vaiheessa pitää katsoa itseään peiliin. Sama koskee koekampausta ja meikkiä. Jos sä et ajoissa saa avattua suutasi ja menet vielä mukisematta hääpäivän aamuna laitettavaksi niin oma on häpeäsi. HÄPEÄ! 

Itseä ei niinkään nuo kampaushommat jännitä tai mietitytä, mutta meikki. Itse kun on tämmönen naaman kampaaja, eikä koskaan ole kenenkään antanut pärstäänsä koskea niin ei se ihan helppoa ole luovuttaa naamataulu jonkun toisen käsiin hääpäivänä. Juurikin tämän luottamuspulan takia minulle tehdään koemeikki hääviikolla täydellisenä. Eli ei siis vain katsota sävyjä ja mietitä tyyliä niinkuin yleensä. Vaan tehdään kunnolla. Kokonaan. Ja vain siksi, että minä saan mielenrauhan. Älkäätte käsittäkö väärin! Minä en missään tapauksessa epäile Jetan ammattitaitoa tai osaamista vaan omaa (hyvin heikkoa) psyykettäni.

Kas tämmöset. Jetta ihan ite teki!

Eli! Jos etsit Lahden alueelta paikkaa mistä saat kaikki häihin saman katon alta niin suuntaa Snazzyyn! Mun käsittelyn jälkeen ne on viimeistään varmasti rautaisia ammattilaisia psykomorsianten käsittelyssä!






Onko teille itsestään selvyys että luotatte oman kauneutenne ja hehkeytenne vieraiden käsiin juhlapäivänä? Jännittääkö yhtään?!

Kauneuskuvat on pöllitty Snazzy Lahti/Keskustan-facebook sivuilta! Tytöt! Jos haittaa niin huikatkaa!


torstai 22. tammikuuta 2015

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Vai eikö ollut? Meitä kasaantui sekalainen sakki morsiamia, kaasoja ja yhteistyökumppaneita viime lauantaina Lahden Seurahuoneelle, tarkemmin sanottuana Trattoriaan. Tarkoituksena oli alunperin viettää pienimuotoinen kahvihetki morsianten kesken, mutta hommahan sitten paisui käsiin ihan huolella. Lopulta minun ja Paulan lisäksi paikalla oli parikymmentä vierasta ja kymmenkunta oman alansa ammattilaista kertomassa tiedonjanoisille morsiamille omista erikoisaloistaan. Siihen kun vielä yhdistettiin hyvä ruoka niin voiko parempaa toivoa? EI. Ei voi. Saatiin skumppaakin. Pelkkää plussaa.

Saatiin osallistujille kasattua mielettömät lahjapussukatkin! 

Omnomnommonnom

Potkaistiin homma käyntiin Paulan fiksuilla ja minun vähemmän fiksuilla sanoilla. Seurahuoneen puolesta oli puhumassa Aaltosen Jani. Yllätyksenä minulle tuli se, että oikeasti hotellissa järjestettävät häät ei olekaan niin kalliita. Jotenkin olin ajatellut, että ne maksavat maltaita kun paikan päältä tulee koristeista lähtien kaikki ja itse käyt vain osoittelemassa mitä haluat. Jos olisin tiennyt niin olisin sata varmasti valinnut hotellin. Sulhollekin asiasta mainitsin ja sen reaktio oli lähinnä "Voi paska, nyt taitaa olla myöhäistä". No juu, pikkasen. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa huomioon nuo hotellit hääpaikkoina! Saman katon alla kun voi sitten majoittuakin. Seurahuone on kaiken kukkuraksi vasta upeasti remontoitu. Ei puhuta tästä enää. Alkaa harmittaa.

Jani kertoo Seurahuoneen häistä ja mun sydän itkee verta.

Saatiin eteen ihanat jaettavat alkupalat ja samalla päästettiin vauhtiin Lahden Vero Modasta ihana Tiina joka kertoi kaasojen vaatetuksesta ja ensi kevään ja kesän mekkomuodista. Tiinahan periaatteessa vaatettaa minut ja luotan sen mielipiteisiin kuin kiveen. Lahden Vero Modasta saa aina sellaista suorasukaista palvelua mikä monista liikkeistä tänäpäivänä puuttuu. Monet kerrat olen pukukopista ulos tullessani kuullut Tiinan suusta sanat: Toi ei käy sun tisseille yhtään. Niimpä. Jossain toisessa kaupassa olisi sanottu että " osta osta ihana ihana just sua ku tollee ihanasti istuu ja kato ku on karkkiväri ja käy sun silmiin kato ja osta tää huivi ja nää korvikset ja sukkahousut kans tietty". En. 

Vasemmalla iihana ja aina niin hymyileväinen Tiina

Ja asiaan. Tiina toi näytille ensi kevään ja kesänmekkoja ja (taas kerran) jos oisin kesämorsian niin valitsisin jonkun näistä mun kaasoille:

Koska kaasojen mekot on tuossa vaiheessa mun kohdalta jo menneen talven lumia niin taidan kotiuttaa nuo kaikki meille. Niin. Mutta lyhyeastä virsi kaunis: Jos haluat säästää pitkän pennin kaasojen vaatetuksessa ja vielä silleen, että ne näyttää hyvältä niin kannattaa suunnata kaupoille ja eritoten Vero Modaan maalis-huhtikuussa. Sen jälkeen oot vähän niinku kusessa. Oottehan tienneet, että ainakin Lahden Vero Modassa on saatavilla myös stailauspalvelut! Soitat, varaat ajan, menet kaasojen kanssa sinne. Kaasot menee pukkariin, sinä istut penkkiin ja myyjä tuo vaatteita (ja kertoo mielipiteensä jos et kiellä). Mieti - kuin helppoa! On siellä kuulema jokunen polttariporukkakin aikaa käynyt viettämässä! Mieti miten ihana olisi aloittaa polttaripäivä shoppailemalla!

Laatukorulta Raili kertoi meille yllättäen sormuksista. Niiden kultasepät pystyy kuulema viikossakin taikomaan jotakin kasaan, mutta liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin! Vanhojen perintösormusten muokkaus onnistuu myös ja niitä voikin käydä vilauttamassa liikkeellä. Mä kun olen aina luullut että sellaisten kanssa pitäisi suoraan mennä johonkin pajalle. Mutta ei. Hoituu. Ja suoraan kerrotaan jos ei hoidu. Siitä mä tykkään.


Raili <3

Lahden Trion Laatukorussa pystyy nykyään varamaan ajan sormusten valintaa varten. Miksikö? Siksi kun minä sitä ehdotin. Meillä oli niin pirullisen vaikeaa löytää a) yhteistä aikaa kaupoille lähtemiseen ja b) Sulhon ymmärtää miksi hänen ylipäätään pitäisi olla siellä. Sen mielestä kun mun vaan olisi pitänyt mennä, valita ja ostaa se sormus. Ei ei ei ei ei... Sittenhän se meni siihen että yhdellä salireissulla poikettiin Laatukorun kautta ja Sulho valitsi minun kahdesta ennalta valitsemastani mallista sen mitä tyrkytin (tosi huomaamattomasti) sille. Että näin. Mutta jos mä olisin kaksi viikkoa etukäteen varannut ajan, pehmittänyt miestä, käyttänyt sitä pitsalla, saanut palvelua ruuhkista ja muista huolimatta heti niin varmasti Sulhokin olisi tullut naama näkkärillä paikalle. Nyt se varmaan vaan mietti että heikkeneekö sali-buusterin teho liikaa vai ei.

Menossa mukana olivat myös Kukka ja Sisustus Neilikka ja VideoTimo. Neilikan Tiina kertoi hääkukista ja voittipa yksi onnekas itselleen kotiin viemisiksi kimpunkin! Voisin tehdä ihan oman postauksen tuosta kukka-aiheesta joskus - tuli niin paljon tietoa! Timo näytti meille kuvaamiaan häävideoita joita pystytte tuolta linkin takaa katsomaan! Sinne siis!

...Ja kiitos Suomen Häämessut kun lahjoititte vieraille ilmaisliput häähumuun!



Siellä ne Snazzyn tyttäret on nenä ruudussa kiinni elämäänsä pettyneenä. Tässäkö tää nyt oli? Ei sanaakaan teistä!? NO JUU EI ... Ei vaines! Saatte ihan omat löpinät senkin tollukat! Puspus!




tiistai 20. tammikuuta 2015

Niin Sulho vastaa kun sille huudetaan

Ei hirveän hyvin uponnut tuo Kysy Sulholta-ajatus meillä kotona. Ylläri. Onneksi tiesin sen jo etukäteen enkä alkanut sen kummemmin lupia kyselemään. Kun lauantaina ajeltiin kotiin Espoosta ja Sulho oli niin sanotusti ahdistettu Qashqain nurkkaan niin kysymykset alkoivat lennellä. 



(Sanon jo etukäteen että mun oli pakko vähän puhtaaksi kirjoittaa näitä vastauksia, koska muuten joka toinen sana olisi ollut ööö ja joka lause loppunut sanoihin emmä tiiä.)

"mitä sille omalle ukolle voisi hankkia huomenlahjaksi (miesnäkökulmaa asiaan siis). Mies on semmoinen musiikista, rumpujen soitosta, oluesta, viskistä ja dekkareista pitävä insinöörin-retale. Mitään se ei koskaan tarvitse tai erityisemmin halua."

No jos mies on insinööri ja vielä konepuolen insinööri niin automaattirannekello ois hyvä. Eli ei mikään pattereilla toimiva vaan ennemmin vaikka viritettävä (Toim.huom. Liekkö juipilla oma lehmä ojassa..? Sulhohan on myös insinööri. Konetekniikan insinööri.) Tai jos se kerta tykkää viskistä niin jotain kallista viskiä sitten. Ja itse asiassa! Eihän naisen edes kuulu ostaa huomenlahjaa! Ainakaan mun bestmanin mukaan. Terveisiä vaan sinne! (Tämä juontaa juurensa siihen kun kysyin Bestmanilta vinkkiä huomenlahjaan ja hän ystävällisesti valisti minua siitä, että perinteiden mukaan naisen ei kuulu ostaa mitään. Ha!)



"minkälaisiksi miehet kuvittelevat naisten polttarit ja mitkä niissä ovat miesnäkökulmasta ok/kiellettyä."

No tota öö.. Emmä tiiä minkälaiset ne naisten polttarit on kun ei oo kokemusta. Varmaan niissä tehään kaveriporukassa jotain ja muistellaan. Kaverisuhteita ja semmosia. Ja sitten mennään bilettää. (Tässä vaiheessa Sulho itsekin ymmärsi vastauksensa typeryyden) Kaikki on sallittua mikä parisuhteessa on aiemminkin ollut sallittua. Ei siellä sais tehä mitään ylimäärästä. Jos elää avoimessa suhteessa ni sit voi tilata aikka rattopojan. Vieläkö tässä on monta kysymystä?



Mua kiinnostaa että mitä on sellaisia juttuja ja hetkiä häissä mitä sulho odottaa eniten?

Kirkkoa. Ja sit sen jälkeen... Varmaan sitä ruokaa ja tanssia. Ne on semmoset kohdat mitkä jännittää. Paitsi se ruoka tietty. Sit se jännitys varmaan helpottaa. Niitä ei ehkä odota eniten vaan miettii eniten. Eniten odottaa varmaan sitä että se homma on ohi. (Ihanaa. Terveisin Niina)

Jos sulhanen olisi yksin saanut järjestää häät millaiset ne olisi ollut? 

Varmaan aika perinteikkään. Ei mitään ihmeellistä. En ois lähteny mitenkään kikkailemaan. Suht samanlaiset mitkä nyt on eli ei ois seurapelejä eikä nolausjuttuja vaan musiikkia ja ruokaa. (Tässä vaiheessa Sulho oli noin viisi kertaa varmistanut "tarviiko sua ajatella tässä ollenkaan") Oisin ehkä menny maistraattiin kirkon sijaan.


(seuraavat kysymykset saapuivat yksityisviestillä)

Kumpi ensin leivälle: Makkara vai juusto? Ai siis ensin? (Kyllä) Makkara. 

Voiko juustohöylällä leikata kurkkua? Voi.

Mihin aikaan päivästä on sopivaa avata ensimmäinen olut? Arkena lounaalla. Viikonloppuna aamulla. (Pitäisikö huolestua?)

Kuka pitää teidän perheessä kaukosäädintä? Kaukosäädin on aina Niinalla. En saa ikinä kattoa telkkarista mitä haluan.

Onko kivaa? Eipä juuri.

Onko kivaa kun laulan autossa? (Piiiiitkä hiljaisuus) No joo. 

Mikä mussa ärsyttää eniten? Kun sä et ikinä usko. Sun pitää aina vängätä vaikka sanon monesti. (Myönnän.) Ja et osaa kysyä hyviä kysymyksiä. 

Entäs vähiten? ...

Tämä ja sitä seuraavat vastaukset jäivät mysteeriksi. Sain sen sijaan kuulla huutosaarnan siitä miten paska ajokeli on ja miten en anna sen rauhassa ajaa ja miten sen pitää nyt keskittyä.  Olen kuulema liikenneturvariski. Minä, joka istun pelkääjän paikalla, enkä edes koske rattiin. Minä joka yritän saada jaettua rakkautemme salaisuutta, jotta muutkin voisivat kokea tämän onnen ja autuuden. Mutta paskanlatit. "Liikenneturvallisuuden vaarantamista"TÄMÄ SELVÄ. Myönnettäköön että ajokeli oli ihan tautisen huono ja itseäkin jännitti välillä kun kaiken maailman taliaivot lähti letkaa ohittamaan... Silti. Tyhmää.


Istuin noin kolme ja puoli minuuttia hipihiljaa noin niinkuin mielenosoitukselliseksi ja aloin taas laulaa. Loppumatka kuunneltiikin minun tulkintojani mm kappaleista Rakkauslaulu, Kaksi vanhaa puuta ja Minä sinua vaan. Pitäis varmaan hakea Voice of Finlandiin.. sen verran kovaa settiä taas tuli meikäläisesti ulos. Huhhuh. 

Ihan Christina Aguilerana.


Tais olla tämän blogin ensimmäinen ja viimeinen kysy ja vastaa-kirjoitus. Oli taas perheriita sen verran lähellä. Paras ehkä kun pidetään tuo yks mahdollisimman kaukana tästä koko blogihommasta. Piste. 

perjantai 16. tammikuuta 2015

Aikuinen ei oo terve jos se ei leiki.

Oon varmaan tulossa hulluksi. Varmaan joku "kuukausi ennen häitä muutan mieleni kaikesta"-villitys lyö päälle nyt.

Leikit. Ne on alkaneet kuullostaa siedettäviltä. Minua ei siis edellekään kiinnosta morsiamen ryöstöt, kengän nostelut ja kaameat kaulimeen kirjoitukset ynnä muut... Mutta keksin loistavan idean mitä tuskin tulen toteuttamaan (jo ihan ajanpuutteen vuoksi), mutta minkä toivoisin jonkun teistä nappaavan käyttöönsä. Että mikäkö se ultimaattinen hääpeli AIKUISTEN kesken vietettäviin häihin olisi?

Onginta.

Kyllä. Vanha kunnon onginta. Kuinka siistiä?!?! Vieraat voisivat esimerkiksi hääparia odotellessa käydä onkimassa itselleen verhon takaa palkinnon. Siinä jos jossakin vanhakin jo nuortuu! Sieltä kun pinnalle pulahtaisi salmaripullo, höyhenbooa, syötävät pikkarit tai muuta hullunkurista niin riemu repeäis. Tai jos sieltä nousisi ylös yksinomaan pelkkää alkoholia niin varsinkin! Skumppapullo tai litran kossu voisi olla se iso vonkale! Mieletöntä! Hitto että voi ihminen olla innovatiivinen!

Pelinä voisi toimia myös perinteinen aasinhännän laitto. Toki kuvassa voisi olla vaikka anoppi. Tai tämmönen mies. Ihan miten tykkää.

Tykkäisin.

JOS mä menisin kesällä naimisiin (hyi yök kuuma kärpäsiä ampiaisia hämähäkkejä muurahaisia yök kuuma yök en ikinä yök hyi) niin karnevaali-teemaiset ulkohäät ois olleet mielettömät! Kattokaa vaikka!









Värejä! Pelejä! Leikkejä! Siis kaikkea mitä MEILLÄ EI OLE! Siihen vielä pallomeri, hattaraa ja hodareita... Taatusti huiput bileet kasassa!

Sanokaa nyt joku, että teille tulee kaikkea tätä! Ja kutsukaa mut häihin!


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kysy Sulholta!

Nyt kun häihin on ENÄÄ TASAN KUUKAUSI niin ajattelin hemmotella teitä mahdollisuudella kysyä mieltä askarruttavista asioista Sulholta. Asiallisuutta ei vaadita. Treffikutsuja ei katsota hyvällä. 

Suora ote meidän elämästä.

Luonnollisestikaan en ole pyytänyt Sulholta tähän minkäännäköistä suostumusta. Kysymyksiä voipi esittää seuraavat pari päivää eli vaikka perjantai-iltaan saakka.. Yritän siihen mennessä keksiä (kiristys)keinon, jolla saisin vastaukset ulos tuosta elämäni miehestä. 

Eli Än Yy Tee Nyt! KYSYKÄÄ!!!



tiistai 13. tammikuuta 2015

Kakkajuttuja

Kyllä. Just niitä. Yleisön pyynnöstä. Valmistautukaa henkisesti, koska tässä niitä tulee. 

Mietittiin viikonloppuna, että mikä olisi pahinta mitä voisi hääpäivänä käydä? Huono sää? Näh. Ottais päähän, mutta ei olisi pahinta. Kakku olisi pahaa? Vieraat kinastelisi? Pappi sanoisi väärän nimen? Pahoja vaan ei ihan kuolemaksi. Siedettäviä. Entäs jos ois kipeenä? Flunssa - menettelisi. Nasonexia, särkylääkettä sekä photoshoppausta ja se ois siinä. Mites toi ripuli? Oisko kiva? Juu ei ois. Se ois se pahin.

No miettii nyt vaikka sillain, että oot jännittäny pari viikkoo suoli solmussa häitä. Ruoka ei maistu. Et oo syöny juuri mitään, ainakaan kiinteää. Vauvanmössöruokia ja kaiken maailman marjasmoothiefruitieruikutuksia oot sillointällöin nappaillut, että virtaa riittäisi edes Sinooperistä toiseen juoksemiseen. Perustelet ne vellit ja soseet sillä, että ne on nopeita ja helppoja. Ja eläähän lapsetkin niillä. Sitten hääaamuna päätät syödä kunnolla koska pitää jaksaa. Äitis pistää pöydän oikein koreaksi. Vetelet täysjyväkaurapuurot voisilmällä ja karjalanpiirakat munavoilla ja  tuplajuustolla. Tuoremehut, kuus kuppia kahvia ja vastaleivottua känttyä vielä siihen päälle. Kyllä passaa. Tuntia myöhemmin se sun suoli parka miettii, että "mitähän helvettiä" ja sä huomaat istuvas pöntöllä vaikka pitäisi olla jo meikissä. Hienoa.

Tästä pääsemme aiheeseemme: Kuinka ehkäistä ripuli hääpäivänä. Kyllä. Monet teistäkin siellä jännittää vatsallaan. Mikään ei ota pysyäkseen sisällä, eikä mikään maistu ku jännittää niin pirusti. Mikä neuvoksi? Tässäpä muutama!

Älä muuta ruokavaliota paria viikkoa ennen hääpäivää. 

Kyllä se vaan on niin, että vaikka sä kuinka hokisit että "mä en stressaa mä en stressaa mä en stressaa" ni sä stressaat. Ja kun sun pää stressaa niin sun keho stressaa. Jos sä olet syönyt tähän asti tietyllä tavalla niin tee niin hääpäivään saakka. Paitsi jos oot käynyt joka päivä mäkkärillä ja syöny kolme litraa jätskiä - ne voit kyllä lopettaa! Mutta jos oot siis syönyt perusterveellisesti ja oot kehossa jossa viihdyt niin jatka samaan malliin. Kroppa ei tarvitse uusia ärsykkeitä, puolen kilon pikadieettejä ja lisästressiä nyt yhtään lisää. Tai tulee ripuli. 


Auta suolistoa voimaan hyvin

Jos mä oisin sä, mä söisin ennen häitä maitohappobakteereja. Ja käyttäisin Vi-Sibliniä. Ainakin pari viikkoa. Ne tasais kivasti sun pakin toimintaa vaikka pää käskisi sen paniikissa työntää kaiken sisään menevän samantien ulos. Jos paniikissa unohtaa huolehtia kuidun saannista niin se, että nakkaa sinne vauvoille tarkoitetun hedelmäsoseen sekaan vähän kuitulisää niin on kuitenkin pieni homma siihen verrattuna, että pitää käyttää vaippoja hääpäivänä.



Liiku.

Älä jää hääpaniikissa makaamaan sohvalle. Mene ulos kävelemään vaikka kymmeneksi minuutiksi. Ei tartte painella millekään pirun puolimaratonille tai heittää zumbaa, spinniä ja pumppituntia yhteen putkeen joka armon päivä.  Liikunta tekee hyvää keholle ja mielelle. Ja suolistolle. Ja sitähän tässä haettiin. 

Juo vettä.

Älä liikaa, älä liian vähän. 1,5 litraa olisi se valtakunnallinen suositus, mutta mulle se ei ainakaan riitä. Jos juot liian vähän ei se tavara liiku sieltä suolesta mihinkään - sitten turvottaa, ummettaa ja tulee peräpukamia. Sekös on sitten ihan oma lukunsa. Jos juot liikaa tai syöt kaikki ravintosi nestemäisenä niin ollaan lähtöpisteessä ja löydät itsesi pöntöltä. Taas. 



Älä ärsytä.

Nyt ei puhuta sulhasen ärsyttämisestä - sitä pitääkin vähän koetella että tietää mihin on ryhtymässä. Kuvitellaan vaikka, että sä et nyt syö kunnolla, mutta juot kahvia sen 8 kuppia päivässä että pysyt tolpillas. Siihen päälle vähän PepsiMaxia. Kaiken kukkuraksi askillinen sokerittomia sisuja ja välipalaksi sokeriton (aspartaamilla pumpattu) juotava jogurtti. Lisäainetta, lisäaineella ja kofeiinilla. Veikkaan että mahaan koskee ja pierettää. Itsehän nappaisin tähän päälle vielä muutaman sokerittoman energiajuoman ja buranan orastavaan päänsärkyyn! Sekös vasta tekis hyvää! Tervetuloa mahahaava! ... Että jos mä oisin taas kerran sä välttäisin ylimääräisiä lisäaineita ja turhanpäiväsiä särkylääkkeitä. 


Että semmosia! Jos siis et halua hääpäivänä pyyhkiä peräpukamistasi ripulia ja astella alttarille vaipat jalassa niin suosittelen kiinnittämään näihin asioihin huomiota. Stressaantunut vatsa kaiken lisäksi turpoaa ihan huolella ja mikäs sen mukavempaa kuin pähkäillä hetkiä ennen kirkkoon astumista, että mitenköhän hitossa saadaan tuo mekon vetsari kiinni? Hääpäivänähän olisi ihan mukava nauttia myös niistä häissä tarjottavista ruuista ilman, että tarvitsee koko ajan pälyillä, että joko vessa on vapaana. Veikkaan myös, että se häämekossa pöntölle rynniminen ei ole ihan maailman helpoin nakki. Eikä kakkatahrat mekossa ole nättejä. 



Jos ja kun et kuitenkaan tottele minua niin osta nyt ees se pikkulaukkus täyteen Imodiumia. Sitä saa ottaa kahdeksan tablettia päivässä... etkä ehkä pasko housuus. 



Ihan teidän parasta ajatellen, 

Niina